Indonesia tarjoaa tuhtia mausteisuutta


Indonesia on maailman kolmanneksi suurimpana tuottajana merkittävä bulkkikahvin viejä, jonka tuotannosta suurin osa on keskinkertaista robustaa. Neljännes tuotannosta on kuitenkin arabicaa ja niinpä maan suurimmilla saarilla kasvaa myös rikkaan makuisia ja matalasti hapokkaita arabica-kahveja, joissa on hieno ja mieleenpainuva jälkimaku.

Indonesian saariston parhaat kahvit tarjoaa alueen suurin saari Sumatra. Kahvit ovat Mandheling- tai Lintong-nimisiä, mutta se ei kerro erityisen paljon niiden tasosta. Sumatralla on paljon pieniä tiloja ja siksi tuotannon taso on kovin kirjava. Joskus sumatralaiset kahvit ovat maanläheisiä, sienimäisiä ja tasapaksuja, mutta parhaimmillaan ne ovat todella mielenkiintoisia, yltäessään rikkaan yrttimäisiin ja mausteisiin vivahteisiin. Niissä voi olla tuhti ja täyteläinen suutuntuma, mutta suuhun voi silti jäädä hyvin puhdas ja rikas jälkimaku.

Monesti parhaat sumatrat tulevat saaren pohjoiskärjestä Acehista. Suurta arvostusta kahvituntijoiden piirissä nauttii myös saaren keskiosista tuleva Lintong.

Jaavan saari ei sen sijaan ole enää vanhan maineensa veroinen kahvialue, koska vanhat kahvilajikkeet on korvattu siellä uusilla tuottoisemmilla ja maultaan tasapaksummilla lajikkeilla. Kun alkuperäinen Jawa tuli kuuluisaksi sen äärimmäisestä pehmeydestä sekä tuhdista ja maanläheisestä maustaan, muualta Indonesiasta saa nykyisin lähtökohtaisesti parempaa laatua. Jaavan kahvit tulevat isommilta valtion hallitsemilta tiloilta ja niissä on erityisen painava suutuntuma ja joskus niistä löytyy tarvittaessa hienoa makeutta. Balilta tulee pienehköjen tilojen kahvia, jossa on tyypillisesti samanlaista tuhtiutta ja makeutta.

Sulawesi on yksi Indonesian pääsaarista ja esimerkiksi juuri Torajan alueelta tulevat kalossi-kahvit ovat makurikkaita. Sienimäinen makeus yhdistettynä kevyeen mietoon kypsään hedelmäisyyteen on parhaimmillaan miellyttävä yhdistelmä. Ikääntyneitä indonesilaiskahveja myydään nimillä Old Brown Java tai Aged. Ikäännytettyjä kahveja varastoidaan tietyissä olosuhteissa, jolloin niistä häviää viimeinenkin hapokkuus. Tällöin makeus ja pehmeys vain syvenevät ja maanläheisyys lisääntyy. Rikkaista makumaailmoista ei voi enää puhua.

Indonesian lahja kahvimaailmalle on erikoiskahvi Kopi Luwak – tai ainakin se on puheenaihe. Nimensä kahvi on saanut luwakista, pienestä lumikon kaltaisesta sivettikissasta, joka syö kahvimarjoja. Paikalliset ihmiset keräävät eläimen jätökset talteen kahvipapuineen päivineen. Sen jälkeen pavut pestään ja käsitellään normaaliin tapaan pesemällä. Maku on poikkeuksellisen pehmeä ja kahvin hinta sen mukainen. Kopi Luwakia pidetään maailman kalleimpana kahvina. Ilmiön varjopuoli on sivettikissan tarhaus ja kahvimarjojen tarjoilu tuotannon lisäämiseksi. Kaikki eivät pidä tällaista toimintaa eettisesti hyväksyttävänä