Intia on pehmeiden kahvien koti


Intian parhaat kahvit kasvavat maan lounaisosissa Karnatakan, Keralan ja Tamil Nadun osavaltioissa. Maailman kuudenneksi suurimman kahvintuottajan viennistä pääosa on robustaa. Arabicaa viljellään noin neljänneksen osuudella koko kahvituotannon pinta-alasta. Arabica-lajikkeista oleellisimmat ovat typica-mutaatio kent ja bourbon-peräinen muunnos cauvery.

Kent-lajike menestyy varsin korkealla ja pystyy vastustamaan jonkin verran tauteja ja tuholaisia. Maku on hyvä, mutta ei aivan yllä rikkaudessaan alkuperäisen typican tasolle. Kent-lajike on pitkälti luonut intialaisille kahveille ominaisen persoonallisen pehmeän maineen.

Intialaiset arabicat kasvavat lähes poikkeuksetta 700–1 200 metrin korkeudella, mikä tarkoittaa, että hienoin hapokkuus jää saavuttamatta. Mutta pehmeiden ja täyteläisen makeiden ominaisuuksiensa ansiosta moni suorastaan rakastaa intialaista kahvia. Myös intialaiset itse, sillä kahvin kulutus on Intiassa kaksinkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana. Kasvava keskiluokka ja länsimainen elämäntapa lisäävät kahvin kulutusta, joten maan kasvavasta tuotannosta iso osa jäänee jatkossakin omaan maahan.

Monsoon Malabar on kahviharrastajien keskuudessa ehkä Intian tunnetuin laatukahvi. Sitä kuivataan monsuunituulessa 6–8 viikkoa, josta kahvi saa oman erityisen arominsa. Brittihallinnon aikaan, kun kahvin kuljetus Eurooppaan kesti purjelaivoilla useita kuukausia, intialainen raakakahvi sai kosteasta meri-ilmasta ja -tuulesta ikääntyneen aromin. Nyt monsuunikahvia kuivataan saman aromin saavuttamiseksi rannikolla avonaisissa varastoissa, joihin kostea monsuunituuli pääsee esteettömästi puhaltamaan. Vihreä papu imee itseensä kosteutta ja menettää hapokkuuttaan sekä paisuu ja muuttuu hauraaksi sekä väriltään keltaiseksi. Lopulta kahvi tuottaa kupilliseen maanläheisen ja matalasti hapokkaan ääripehmeän maun.

Intialainen robusta on myös korkeatasoista. Se on hyvin käyttökelpoista moniin kahvisekoituksiin, erityisesti espressoihin.