Kofeiiniton kahvi

Kofeiiniton kahvi on jo varsin vanha keksintö. Kofeiinin löysi saksalainen kemisti Friedlieb Ferdinand Runge vuonna 1819. Rungen ystävä, kirjailija Johann Wolfgang von Goethe oli tuonut hänelle kahvipapuja ja pyytänyt analysoimaan niiden sisältöä. Runge eristi värittömän ja kitkeränmakuisen aineen kahvista ja nimesi sen kahvin latinankielisen nimen mukaan kofeiiniksi.

Kofeiini stimuloi keskushermostoa ja piristää, mutta saattaa myös aiheuttaa herkem- mille sivuvaikutuksia, kuten vapinaa ja levottomuutta. Siksi tarvittiin kahvi, jossa ei ole kofeiinia.

Tämä toteutui 1900-luvun alussa, kun bremeniläinen Kaffee HAG otti ensimmäisenä kaupalliseen käyttöön kofeiinittoman kahvin. Raakakahvia höyrytettiin, jotta papu paisui ja liuotin pystyi paremmin poistamaan pavusta kofeiinin. Tämän jälkeen liuottimen ja kofeiinin seoksesta poistettiin kofeiini ja liuotinaine muine sisältöineen höyrystettiin takaisin kahvipapuun. Liuottimena käytettiin metyleenikloridia. Myös etyyliasetaattia käytettiin vastaavana liuottimena.

Tämä perinteinen menetelmä oli käytössä aina 1970-luvulle saakka, kunnes keksittiin kofeiinin liuottaminen kahvista hiilidioksidin avulla korkeassa paineessa. Tästä keksinnöstä seurasi se, että liuottimena voitiin vastaavanlaisissa prosesseissa käyttää myös vettä tai öljyjä.

Kofeiinin poisto on teollista toimintaa, joka tapahtuu erillisissä tuotantolaitoksissa. Eniten käsittelylaitoksia on Saksassa ja USA:ssa. Aivan kaikkea kofeiinia kahvista ei kuitenkaan saada poistettua. Kofeiinittomassa kahvissakin on hieman kofeiinia.

Caffin kofeiiniton kahvi on valmistettu hiilidioksidiprosessilla.