CAFFIELÄMÄÄ
Vakuumipannu eli sifoni luo tunnelmaa
Vakuumipannu on keksitty 1840-luvulla, ja se oli melko yleisesti käytössä Suomessakin 1950–1960-luvuilla. Menetelmä on nerokas mutta monimutkainen:
Vettä lämmitetään vakuumikeittimen alemmassa lasipannussa. Paine nostaa veden ylempään osaan, jossa se kohtaa kahvin ja uutto käynnistyy. Paine laskee, kun lämmitys lopetetaan. Valmis uutos laskeutuu takaisin alempaan pannuun.
Vakuumipannun uuttoa on vaikea hallita täydellisesti, sillä käytännössä osa vedestä uuttaa kahvia pitempään ja osa ei juuri ollenkaan. Tämä ei välttämättä johda huonoon makuun, mutta uuton vakioiminen vaatii tarkkaavaisuutta. Käytettävä jauhatuskarkeus on yleensä suodatinkarkeus tai vähän karkeampi.
Vakuumipannun tulos vaihtelee
LAADUT: Kaikki käyvät
JAUHATUS: Hieno karkeus (koko 500–700 µm)
UUTON AIKA: 2–4 minuuttia
- Mittaa kahvi ja vesi valmiiksi.
- Kaada vesi vakuumipannun alempaan osan ja kahvi ylempään. Sytytä tuli tai aseta pannu levylle tai laita sähkö päälle, jos kyseessä on sähkölaite. Spriilämmittimellä toimivissa pannuissa vesi pitää esilämmittää, sillä muuten lämmittäminen kestää tuskastuttavan kauan.
- Kun vesi alkaa kiehua, se alkaa nousta ylempään astiaan. Kun alempi osa on lähes tyhjä, sekoita ylemmässä osassa oleva uutos huolellisesti ja sammuta sitten lämmitys.
- Kun kahvi on laskeutunut alas, se on valmis tarjoiltavaksi.
