Kolumbiasta tasapainoisia makupommeja

Keski-ja Etelä-Amerikan vuoristojen maaperä on tuliperäistä ja käytössä on paljon vähemmän jalostettuja vanhoja lajikkeita, joita kasvatetaan pääosin muiden puiden varjossa. Kahvien tarjonta on myös erityisen monipuolista. Mikroilmastot vaihtelevat suuresti, samoin kahvilajikkeet ja käsittelytavat.

Väli- ja eteläamerikkalaiset arabica-kahvit ovat yleensä aromikkaita, rikkaita ja olemukseltaan afrikkalaisia täyteläisempiä ja makeampia. Väliamerikkalaiset kahvit ovat parhaimmillaan hyvin hedelmäisiä mutta makeita – ja miellyttävällä tavalla hapokkaita. Karibian saarten kahvit taas ovat tyyliltään hyvin pehmeitä ja täyteläisiä eivätkä yleensä läheskään yhtä hapokkaita kuin Keski-Amerikan tuliperäisillä vuorilla kasvaneet kahvit.

Kolumbia oli pitkään kahvintuotannossa maailman kakkonen, mutta robustan viljelyyn keskittyneet Vietnam ja Indonesia ovat ohittaneet sen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kolumbiakin on valitettavasti lähtenyt tuotantokisaan mukaan, sillä sen vanhat arabica-lajikkeet on paljolti korvattu uusilla tuottoisammilla lajikkeilla. Yleensä kahvipensaat kasvavat Kolumbiassa banaanipuiden varjossa, ja vuoden pääsato kerätään talvella. Kahvi pestään yleensä märkäprosessilla, mutta käytössä on myös oma vettä säästävä kuivapesumenetelmä (dry pulping).

Kolumbia tunnetaan tasapainoisista ja puhtaan makuisista kahveista. Niiden maku on keskihapokasta ja tasapainoisen pehmeää, mutta kuitenkin brasilialaisiin verrattuna asteen verran elegantimpaa, hedelmäisempää ja hapokkaampaa. Erityisesti etelässä Huilan ja Toliman alueilla kahveissa on hienoa makeaa hedelmäisyyttä ja jopa mehumaisuutta. Toisinaan Kolumbian kahveista voi löytää myös kaakaon ja pähkinän vivahteita. Maan itäosissa lähellä pääkaupunki Bogotaa kasvaa juuri tällaisia vähemmän hapokkaita ja voimakkaammin makeita kahveja.

Keskitason kolumbilainen kahvi ei yleensä johdata maistelijaansa huipulle, vaikka yleisin käytössä oleva colombia-lajike on toki oivallinen valinta viljelijälle hyvän vastustuskykynsä ja kiitettävän tuottoisuutensa ansiosta. Maku ei ole kuitenkaan yhtä rikas kuin vanhoissa typica- ja bourbon-kahveissa. Myös caturraa ja maragogypeä kasvaa Kolumbiassa paljon, ja maasta löytyy lukuisia erilaisia mikroilmastoja sekä erilaisia kasvuympäristöjä, joissa on mahdollista tuottaa myös poikkeuksellisen hienoja huippukahveja.